Viha veitsenteränä, joka hyväilee rannetta.
Saa tunteet nousemaan pintaan,
Valuttaen pikkuhiljaa joka hengenvedon rintaan.
Viime viikon polilla, annoin sil psykal kirjeen.
Just enne ku olin lähössä sielt.
Maanantain olis seuraava aika, mut en uskalla halua mennä.
Onneks kaikki jo tietää mun viiltelyst... Ei tartte piilotella täl vitun helteel.
17 päivää muuttoo... Keskustaa.
Lähel meijä pappaa.
Sillai kiva, et pääsee helpommi sinne huitomaa,
mut kuitenki kauempana tallist.
Ja nään sit useemmi kaikki kusipäät.
En oo pakannu viel melkee ollenkaa, seki stressaa vitusti.
Haluun vaa viiltää, liian syvälle. Nii syvälle et pääsisin pois.
Lääkkeist ei oo mitää hyötyy.
Kaikki väitti et sit ku tulee kevät ni helpottaa, vitut.
Vittu ihansamanlaine olo, tai pahempi.
Jotenki tuntuu et joudun tänä kesänäki osastol, ku toi psykaki on ny saanu jo sen verra must irti.
Tietää et oon miettiny itsemurhaa, tietää ittensä satuttamisest, lääkesekoiluist,.....
Mä en jaksa.
Jos vaa lähtisin ni ei tarttis jaksaa.
